Valmennus- ja ratsutuspäivä

Nuhainen bloggaaja täällä hei! Syysflunssa on ottanut minusta otteen ihan tosissaan, sillä olen jälleen kipeänä. Tällä kertaa kera turvonnut kurkku ja nuha. Olo alkaa pikkuhiljaa olla voiton puolella, joten torstain valmennuspostaus pääsee vihdoin julkaisuun.

Totta tosiaan! Tämä valmennuspostaus on nyt roikkunut luonnoksissa jo tarpeeksi kauan joten päätin aamulla ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa väkertämään valmennusvideota kasaan. Jos nyt rehellinen olen niin tämä postaus on venynyt juurikin tuon videon takia, jota en ole saanut aikaiseksi alkaa muokata. Videot ja niiden editointi on todella työlästä ja mielestäni vaikeaa, mutta nyt se on onneksi tehty ja tämäkin postaus vihdoin julkaistu! Tekstit olen kirjoittanut valmennuksesta parin päivän päästä joten homma oli tuoreessa muistissa eikä minun tarvinnut muistella jo kauan sitten ollutta valmennusta :) Tässä postauksessa on video vain valmennuksesta, mutta katsotaan jos saisin myös ratsutuksenkin joskus julkaistua.

Sissi valmentajan ratsuttamana.
(Tämän postauksen kaikki kuvat ovat videoilta kaapattuja, joten laatukin on sitten sen mukaista)

Meillä oli Sissin kanssa torstaina (11.9) meidän yhteiselomme ensimmäinen valmennus ikinä! Itseäni hieman jännitti ja omalla tavallani nolotti kutsua ammattilainen valmentamaan meitä. Minua nolotti asiassa eniten huono istuntani ja ajatus siitä, mitä valmentaja siitä miettii. Muuten asia ei ollut nolo millään tavalla. Jokaisella ratsastajalla on aina kehitettävää ja minulla yläkroppani kaipaa kovasti treeniä.

Ennen tuntia kysyin valmentajan mielipidettä jalustimieni pituudesta, koska mulla on ollut huono tapa mennä liian lyhyillä jalustimilla ja matkustella ravissa kevyessä istunnassa... Soo soo!
Valmentaja sanoi, että hän pidentäisi jalustimia jopa kahdella reiällä ja minä pidensin. Tuntui todella oudolta mennä niin "pitkillä" jalustimilla vaikka todellisuudessa jalustimet osuivat koulusatulassa aivan nappikorkeudelle.


Valmentaja saapui yhden maissa tallille ja olin juuri alkuverkkailemassa Sissiä. Menimme kentän toiseen päätyyn ja aloitimme tunnin käyntitehtävillä. Molemmat suunnat ja tavoitteena saada Sissi rennoksi sekä kuulolle sekä minut istumaan ja vaikuttamaan selässä oikein. Alkuun Sissi kyttäsi ja puuhaili koko ajan omiaan, mutta pikkuhiljaa valmentajan neuvoilla sain kuin sainkin neidin keskittymään minuun ja siihen, että nyt olisi tehtävä töitä eikä kyttäiltävä saattaisiko mäntyjen takaa hyökätä hevosensyöjämörkö... Sain valmentajalta todella paljon hyviä neuvoja käyntityöskentelyyn ja huomasin kuinka eri tavalla Sissi menee kun se on kuulolla ja avuilla. Tällainen ahaa-elämys oli kyllä mulle ihan paikallaan, koska olen yleensä luistanut käyntityöskentelystä ajatellen sen olevan vain tylsää tallaamista. (No hei, kuinkakohan moni muukin ajattelee näin)


Kun molemmat suunnat käynnissä menivät hyvin, aloitimme ravitehtävän. Valmentaja antoi minulle tehtäväksi pitää Sissi samanlaisella tuntumalla ja kuulolla kuin käynnissä ja nyt meidän tulisi löytää myös tahti. Alkuun Sissi oli aivan kammottava ratsastaa, kova kädelle, ei ollenkaan kuulolla ja minä puolestani pompin satulassa kuin perunasäkki! Tsemppasin itseni ja ALOIN RATSASTAMAAN (tai ainakin yritin). Kas kummaa, kun huomasinkin, että Sissi rentoutui ja oli jälleen avuilla! Jälleen taas uusi ahaa-elämys siitä, kuinka ratsastaja vaikuttaa NIIN paljon hevoseen ja sen liikkeisiin ja ihan kaikkeen. Ravissa jalustinhihnojen pituus tuntui välillä järkyttävän pitkältä ja menetin useasti tasapainoni horjahtaen kevennyksessä jolloin ylävartaloni kädet mukaan lukien karkasivat seilailemaan omille teilleen. Valmentaja sanoikin, että koska olen ratsastanut liian pitkään liian lyhyillä jalustimilla, jaloissani ei ole sellaista voimaa että pysyisin aivan koko ajan tasapainossa. Kun melko hyvä ja tasainen tahti ravissa löytyi ja hevonen oli kuulolla, valmentaja pyysi taivuttamaan hevosta enemmän sisälle. Tämä sujui onneksi ihan hyvin ja nyt minun on vaan tehtävä paljon treeniä ravissa keventäen, jotta saan omat jalkani vahvemmiksi ja tasapainoni kuntoon. Sissin ravi etenee ajoittain liikaa "ylös eikä eteen" joten sekin on osasyy ravin pomppivuuteen. Ravista siirryttiin sitten laukkaan. Nostot käynnistä sujuivat kivasti ja laukassa valmentaja kehotti kiinnittämään huomiota siihen, että istuisin vaan kiinni satulassa rentona. Minulla on välillä huono tapa nousta hieman jalustimille. Laukka on vielä meidän heikoin lenkki ja valmentajan mukaan se kaipaa vielä voimaa, jotta hevosen on helpompi mennä sitä. Sain lisäksi vinkin pyytää enemmän pohkeilla laukkaa rullaamaan, jottei laukka pyörisi nelitahtisena. Kun korjailin valmentajan kehoittamia asioita, laukka pyöri aika kivasti. Vasemmassa kierroksessa neiti päättikin sitten hieman villiintyä ja lähti kuskaamaan minua ympäri kenttää. Arveli luultavasti, että nyt loppui mamma tuollainen pienellä ympyrällä meno :D Valmentaja muistutti minua, että koska allani on herkkä ja nopeasti reagoiva hevonen, pyyntöni tulisivat olla hitaita eikä räjähdysmäisiä. Laukannostoissa siis hidas pyyntö jottei hevonen innostu liikaa ja lähde suorastaan räjähtäen uuteen tehtävään. Se olikin erinomainen neuvo joka tuntui toimivan meidän tapauksessa hyvin kun ratsuna toimii säpäkkä hevonen.

Tunnin jälkeen Sissi pääsi hetkeksi tekemään pienet välikäynnit ja vetämään henkeä. Käyntien ja juottamisen jälkeen valmentaja kapusi selkään ja aloitti myös käyntityöskentelyllä. Hän neuvoi ja näytti samat asiat, mitkä minäkin olin juuri tehnyt Sissin kanssa. Oli todella opettavaista nähdä kuinka ammattilainen tekee samat asiat ja itse pääsee näkemään ne kuinka käytännössä tapahtuu. Valmentajani sanoi, että minun pitäisi muistaa myös taivutella Sissiä enemmän käynnissä ja availla sen paikkoja. Valkun siirtyessä raviin minun oli aivan pakko kysyä häneltä että onko sissin ravi pomppivaa vai kuvittelenko minä vain :D Hän sanoi, että se on kyllä melko pomppivaa, mutta yllättävän hyvää ravia Sissi kuulemma menee! Valkku sanoi myös, että Sissi on aika ajoin aika kova kädelle, mutta voiman lisääntyessä tuo käteen tukeutuminen varmasti myös vähenee ja hän kehoitti siinä vaiheessa antamaan hevosen mennä hieman matalempaan muotoon, jotta eteneminen olisi myös hevoselle helpompaa. En voinut kuin suu ammolla ihastella kuinka Sissi liikkui ammattilaisen alla niin hienosti! Sain aivan hurjasti lisää tarmoa omaan tekemiseen ja tämä valmennus oli kyllä huippu juttu meille! Valmentaja ei työstänyt sillä kerralla laukkaa, ettei meno vain olisi liian epäreilua hevosta kohtaan johtuen liian rankasta rutistuksesta. Valmentajan lähdettyä taluttelin Sissiä vielä kentällä jonkin aikaa. Tämän jälkeen pesin ja kylmäsin jalat huolellisesti. Mulle jäi niin hyvä mieli valmennuksesta ja sain paljon kullanarvoisia neuvoja! Aion jatkossakin käydä hieman useammin valmennuksissa mikäli vain tilanne aina sen sallii. Nyt minun kotitehtävänäni onkin totutella oikean pituisiin jalustimiin ja kiinnittää enemmän huomiota omaan istuntaani. Valmentaja sanoikin, että istunnassani ei ole muuta huomautettavaa kuin yläkroppani, erityisesti olkapääni lysähtävät helposti eteenpäin jolloin istunnastakin tulee huono ja käteni nousevat helposti tuolloin jäykästi ylös. Joten yläkroppa syyniin ja lihastreeniä koko kropalle, jotta saadaan tämä minun istuntani kondikseen! :)

(Kiitos miljoonasti pikkuveljelleni, joka uhrautui tallille videoimaan valmennusta, sekä ratsutusta!)